Miksei mielummin aseteta pakkoa, jossa nuorelle taataan työpaikka 18-vuotiaana? Miksi työuria pidennetään vaatimalla nopeampaa valmistumista, kun opiskelun taloudellista kannattavuutta heikennetään työntekopaineita lisäävästi? Entä kuinka moni jaksaa edes keski-ikään tehdä työtä, kun paineet oman paikan pitämiseksi ovat jo nyt kohtuuttomia? Onko eliniän pidentyminen itsessään parantanut iäkkäiden työkykyä niin, että heidät voidaan pakottaa työhön?
Kun näihin miettii järkeen käypiä vastauksia, voidaan politiikan aloitteiden läpi nähdä sitä hektisyyttä, jolla tuhottiin 90-luvun lamaihmisten toimeentulo. Kauniiden kulissien takana toimii lauma idiootteja, joilla ei liene päättämiseen tarvittavaa avarakatseisuutta. Tässä tilanteessa on poliittinen korrektius tyhmyyden myötäilyä, johon harva oikeasti asioihin perehtynyt päätyy.
Keppiä porkkanan sijasta
Se, että globaalilla tasolla valtioiden paineet tehostamiseen kasvavat, ei muuta tehostamistoimiin vaikuttavia tosiasioita. Suomea vaivaa eläköityvien suuri määrä suhteessa työllistyviin ja valmistuviin, sekä samanaikainen opiskelua vaikeuttava opintotuen pihtailu. On kohtuutonta vaatia työuran pidentämistä ilman keinoja työelämän laadun kohentamiseksi, varsinkin kun suurten ikäluokkien poisjääminen ja kasvavat työpaineet yhdistettynä sosiaaliturvan paskuuteen tekevät nykynuorten aikuisuudesta helvettiä.
Ennen kuin aletaan piestä jo tarpeeksi stressattuja ihmisiä, täytyisi mahdollisuuksia hyvään elämään kartoittaa perusteellisemmin, kuin miten eläkeiän sanelijat lienevät sitä tehneet. Vai halutaanko hyvinvointivaltiosta palata takaisin vahvemman oikeuksiin?
Mihin vahvemman oikeus perustuu?
Hmm. Lieneeköhän se sitä perinteistä itsekkyyttä, tuota ihmismielen kuonaa, joka on historian varrella näkynyt diktatuureina tai henkilöpalvontana? Miksi kaiken hyödyn pitäisi jakautua vain ”johtajalle” tai kusettajaeliitille, sellaisille, jotka puhtaasti haluavat hyötyä heikompien kustannuksella? Vaurauden jakaminen tasapuolisemmin saattaisi merkitä rikkaiden köyhtymistä, mutta toisaalta erojen kaventuminen yhteiskuntaluokkien välillä purkaisi turhia jännitteitä ja edistäisi harmoniaa ihmisten välillä.
Lienee kuitenkin vain haavetta, että kaikilla olisi koskaan yhtä hyvä tai huono olla. On aina niitä, jotka kahmivat yli puolet koko maailman mammonasta, ja niitä, jotka monen kommelluksen kautta menettävät kaiken. No, kai rikkailla on varaa ajatella ties kuinka paskamaisesti, kun rahalla saa näemmä rahaa ja oikeutta nykyjärjestelmässä. Koska inhimillisestä kohtuudesta ei systeemissä piitata, ei sen varaan voi käytännössä laskea mitään, oli kärsimys millainen hyvänsä.
