Resoluutioiden hajanaisuus katsojan kiusana

Viime vuosina televisioalalla on tapahtunut ja tapahtuu edelleen. Ensin alettiin puhua lähetysverkon digitalisoimisesta. Sitten LCD-tekniikka alkoi syrjäyttää kuvaputkitöllöttimiä. Ja nyt on käynnissä teräväpiirron yleistyminen, jonka välittämisessä taulutelevisiot ovat ylivoimaisia juuri tilantarpeen radikaalin muutoksen myötä.

Valtakunnallinen Yleisradio, suuresta ikäluokasta puhumattakaan, ei ole täysin pysynyt kehityksessä mukana. Samaan aikaan kun valmistajat ovat lopettaneet kuvaputkien valmistuksen, on digilähetysten standardi yhä niiden mukainen (PAL SD 768 x 576 lomitettuna), kun taas TV-valmistajat varustavat laitteensa täysin näihin soveltumattomilla pikselimäärillä.

Seurauksena on kuvan skaalaaminen, eli uusien pikseleiden "keksiminen" näytön täyttämiseksi. Surkeimmat fiaskot eivät edes yritä vähentää kuvan karkeutta, jolloin kuvasta näkyy pahimmillaan skaalaamisen tuottamia Moiré-kuvioita. Toisin sanoen aiemmin terävä kuva muuttuu limaiseksi, ylimääräisissä pikseleissä vellovaksi mössöksi.

Skaalaamisen tarpeen, laitteiden skaalausalgoritmin sekä kirjavien resoluutioiden takia moni kuvaputkeen tottunut seniori on joutunut pettymään nähdessään taulu-TV:n kuvaa. Alunperin vain tietokonemaailmaa koskeneet termit ovat siirtyneet myös osaksi televisiotekniikkaa, mutta silti TV-valmistajat eivät ole riittävässä määrin huomioineet siirtymäkautta, jonka aikana katsoja voi valita ulkomaiden teräväpiirron ja Suomen SD-kuvan väliltä.

Ennen kaikkea näyttötarkkuus olisi hyvä sitoa johonkin HD-standardissa määriteltyyn resoluutioon, jotta mahd. skaalausta helpottaisi resoluutioiden jaollisuus toisiinsa. Vähintään yhtä ensisijaista olisi tänä aikana satsata skaalausalgoritmeihin, kun SD ja HD:n eri variaatiot esiintyvät rinnakkain eri kanavilla.

Parasta kuitenkin olisi, että tulevaisuudessa TV-lähetysten ja vastaanotinten resoluutiot saataisiin yhteneväisiksi, jotta skaalausta ei tarvittaisi ja kuva paranisi oikeasti verrattuna kuvaputkitelevision aikakauteen. Vielä kaukaisempi mutta kuvan kannalta paras visio olisi, että lomituksesta voitaisiin luopua kokonaan ja näyttää 50 kokonaista kuvaa progressiivisena 1920 x 1080 -tarkkuudella. Toisin sanoen Euroopassa tulisi käyttöön 1080p50 ja Amerikassa 1080p60.