Miksi valtavirta on niin väärässä niin monista asioista?

Ihmiselle luontevin kommunikointitapa ei perustu asiapohjaiseen väittelyyn, vaan tunteiden vaihtoon. Tämän vuoksi älyllisyyteen keskittyvät aspergerit vetävät pidemmän korren suurissa kysymyksissä, mutta jäävät hierarkiassa puliveivarien jalkoihin. Siksi politiikassa kiistellään itsestäänselvyyksistä, jonka assit olisivat jo monta vuotta sitten ratkaisseet. Nokkelimmat tietävät myös, että tunnepohjaiset ideologiat ovat päätöksenteossa sitä haitallisempia, mitä suurempia massoja päätökset tulevat koskemaan. He myös hylkäävät turhan idealismin ja tiedostavat sen, että vapaat markkinat ja oikea asennoituminen niiden ”julmuuteen” on tehokkain tapa tyydyttää ihmisten haluja (ja tarpeita).

Koska puhtaassa markkinataloudessa menekin määrää asiakas, eikä taloutta säännellä, ideoiden evoluutio tuottaa aina tehokkainta ja parasta palvelua alaan katsomatta. Silti ihmiset ovat haluttomia hyväksymään sitä, ettei markkinoilla itku auta. Aina ollaan haluamassa viranomaisten väliintuloa, vaikka tiedostetaan, että markkinataloudesta riippumattomilla toimijoilla ei ole palvelumoraalia, jonka vuoksi ne käytännössä hukkaavat verorahoja kyykyttämiseen. Todistusaineistona ovat kaikki enemmän ja vähemmän valtio-omisteiset ”yhtiöt,” joista on käytännössä muodostunut suojatyöpaikkoja markkinatalouden tehokkuutta vastaan. Harmi vain niidenkin vähemmistöjen puolesta, joiden palveluihin muuten kohdistetut resurssit menevät nyt tyhjän toimittajille.


Sosiaalivirkailijat perheen korvikkeina

Sääntelyä kuitenkin halutaan, koska markkinoita pidetään julmina ja viranomaisia reiluina. Suoraan sanoen tämä on absurdia, koska kuten jo totesin, markkinoista riippumattomat viranomaiset lukevat aina lakia, ei asiakkaiden tarpeita. Tämän vuoksi moni Kelasta saatu tuki on väärin mitoitettu tai jopa väärään osoitteeseen maksettu. Pahinta kuitenkin on työmarkkinasääntely, mikä lisää paineita sääntelyn aiheuttamien ongelmien kompensointiin lisäsääntelyllä. Koska ammattilittojen tyrannian vuoksi töihin ei koskaan pääse niitä, joiden palkkaaminen olisi työnantajalle järkevintä, meillä on jatkuvaa työttömyyttä ja surkeita duunareita pilalle säännellyillä työmarkkinoilla.

Sama koskee opetusta. Koska luullaan, että joku ylempi taho voisi päättää kansan puolesta, mikä on oikeanlaista opetusta, kouluista on tullut lapsille lannistavia pakkolaitoksia, joista puuttuu ilo ja joissa kiusaamisongelmat räjähtävät käsiin. Luulisi tyhmänkin tajuavan, ettei opetusministeriön väellä ole aikaa tarkastaa jokaista koulua. Ja koska keskitetty sääntelyvalta toimii erittäin huonosti jo Suomen laajuisella koulutusalueella, tulisi yksityiskouluille antaa nykyistä enemmän jalansijaa. Koska yksityiskoulu voi halutessaan erottaa jonkun, oppilailla on kannustin käyttäytyä hyvin. Ja koska yksityiskoulu voi joustavammin vastata oppilaiden tarpeisiin, koulumotivaatio paranee ratkaisevasti verrattuna niihin julkisiin homeloukkuihin, joissa enemmistö suomalaislapsista tuhlaa nytkin keuhkojaan. Tyhmäkin tietää, kumpi on reilumpaa, kun vähän malttaa ajatella.


Missä se ongelma nyt olikaan?

Valtavirralla on ärsyttävä pakkomielle tehdä ongelmista vaikeampia kuin ne ovat ja keskittyä epäolennaisuuksiin. Ja koska he lähestyvät asioita tunteella, eivätkä matematiikalla, Saabin konkurssi saa suuremman huomion kuin se, että ”kehittyneiden maiden” väliintulo on nimenomaisesti heikentämässä ”kehitysmaiden” kehittymismahdollisuuksia. Miksi? Koska suurimmat Afrikkaa nuoleskelevat toimijat ovat USA:sta, jonka pohjimmainen tarkoitusperä mm. Irakin suhteen on vähintään epäilyttävä.

He ovat auttavinaan, mutta kulissien takana he jättävät kaiken ennalleen ja vievät mennessään köyhien maiden taloudelliset voimavarat. Paikalliset eivät enää voi itse tuottaa ruokaansa, vaan he joutuvat ostamaan sitä ylihintaan globaaleilta yritysjäteiltä, joita kaiken kukkuraksi tuetaan valtioiden taholta. Toisin sanoen, vastoin omaa propagandaansa, kehittyneet maat kyykyttävät kehitysmaita! Ja näennäisesti hyväntahtoisilla keräyksillä ne tukevat vain sodanhimoisia diktaattoreja, eivät köyhiä. Tämän kaiken vuoksi afrikkalaisten elintaso on paikoin jopa heikentynyt viime vuosikymmeninä.


Ei markkinatalous vaan ne ihmiset!

Surullista on myös länsimaiden kannalta, että juuri tällaiset esimerkit saavat ihmiset pitämään markkinataloutta kaiken syntipukkina. Muistakaamme kuitenkin, että vastuussa Afrikan kurjuudesta ovat siellä toimivat yritykset itse. Ja ne maat, jotka kaunopuheidensa takana tukevat tätä ennennäkemättömän julmaa heikompien riistoa, subventoimalla riistoyrityksiä. Afrikassa on paskat oltavat siksi, että me haluamme edullista banaania.

USA:n kaltaisten roistovaltioiden julmuutta tukeva toiminta vääristää myös markkinoita epäeettiseen suuntaan. Samalla tavalla se lietsoo myös uhriasennetta. Olemme mukamas epäreilun markkinatalouden uhreja. Markkinataloutta ei muka pidä olla, koska olemme aina vain pahoja olentoja. Emme ole! Me voimme halutessamme lakata ostamasta sitä banaania!

Paremminkin olemme markkinoita manipuloivien hyvä veli –verkostojen uhreja, jotka tälläkin hetkellä painostavat poliitikkoja tiukentamaan ajokortin voimassaoloaikaa. Vaan mitä kerrotaan uutisissa? Sandy-myrsky riehuu New Yorkissa. Ei voisi vähempää kiinnostaa, kun Suomea vievät Kreikan tielle jatkuva korruptio, työmarkkinoiden toimimattomuus, politiikan tehottomuus, ja mikä pahinta, hyssyttely näistä erittäin vakavista ongelmista! Velkaantumisensa myötä Suomi on myös menettämässä itsenäisyytensä, eikä ketään kiinnosta!


Politiikka on yliarvostettua

Miksi en sitten osallistu politiikkaan? On turvallisempaa pitää turpansa kiinni ja antaa idioottien tehdä tuhonsa, kuin käydä vääryyttä vastaan. Sitä paitsi äänestäminen, johon kaikki kehottavat toisiaan kritiikittömästi, on vaikuttavuudeltaan iso vitsi. Ensiksikin on epävarmaa, että annettu ääni menee edes laskentaan. Viranomainen voi tulkita käsialasi väärin. Toiseksi, äänestys on pelkkä muodollisuus. Suurin osa kansaan vaikuttavista päätöksistä tehdään täysin vaalipuheiden vastaisesti hyvä veli –verkostoissa. Amerikassa ollaan niinkin röyhkeitä, että voittajasta päätetään jo ennen vaaleja. Kolmanneksi, onko vaivan arvoista antaa ääntään poliitikolle, jolla on täydet valtuudet pettää lupauksensa vaalien jälkeen? Ei ole!

Siksi minua ärsyttää ne hurskastelijat, jotka suureen ääneen pitävät äänestämistä ”kansalaisyhteiskunnan” tunnusmerkkinä ja painostavat käymään vaaliuurnalla. He eivät tunnu tajuavan, että heidän sisäistämänsä arvomaailma ei ole missään tekemisissä todellisuuden saati järkiajattelun kanssa.

Tämän vuoksi minua ei enää kiinnosta paskaakaan yhdenkään poliitikon lööppipelleilyt. Minua kiinnostaa se, miten paljon minun on ”opiskeltava” päästäkseni edes päiväksi oikeisiin palkkatöihin! Minua kiinnostaa se, koska pankkikortit saadaan riittävän luotettaviksi, jotta niitä uskaltaa käyttää ilman varakäteistä! Minua kiinnostaa se, miten voin löytää paikkani tunteiden vääristämässä ihmiskunnassa, jossa parhaatkin systeemit tuhotaan ideologisen kädenväännön ja konsesus-nynnyilyn tuloksena! Minua kiinnostaa se, koska ihmiset kasvavat viettipohjaisen tunneargumentoinnin yli, alkavat rakentaa modernia palveluyhteiskuntaa ja oppivat kerrankin kunnioittamaan erilaisuutta!