"Sydäntämme" ei ole luotu nykymaailmaan

"Tapamme haluta tietynlaisia vastakkaisen sukupuolen yksilöitä ei ole täysin tahdonalaista, vaan evoluution vuosituhansien aikana meille muodostama funktio."


Kokemattomia kartetaan sekä työmarkkinoilla että sukupuolisuhteissa, mukanaan sama paradoksi: kokemattoman mahdollisuudet "saada kokemusta" kapenevat. Tietyssä iässä pitäisi jo olla tai osata jotain kirjoittamatonta, jota "erityislapset" saavat etsiä tai tavoitella pitkälle aikuisuuteen. Ongelma on todellinen, vaikka keskustelu siitä on usein sukupuoltenvälisen sodan kärjistämää, eikä pohdi asiaa objektiivisesti, saati edes molempien sukupuolten kannalta.

Vastikään perustetussa Poikien Puhelimessa yksi yleisimpiä kysymyksiä on "mistä voisin saada naisen." Pojat ovat täysin hakoteillä maailmassa, joka ei enää tarjoa perinteisiä keinoja "osoittaa rohkeutta," kuten vaarallisen eläimen tappaminen. Vaistomaisesti pariutuminen kuitenkin perustuu siihen, että mies on se vahvin osapuoli, vaikka nykyaikana rooleja yritetäänkin rikkoa "uuden ihmisyyden" nimissä.


Ihminen on egoismistaan huolimatta osa luomakuntaa, apinan perillinen, joka ei voi loputtomiin kieltää itseltään tätä "luonnonvalintaa." Sen sijaan asian esittämisen pitäminen loukkauksena on defenssiä puhtaimmillaan, samoin kuin väkinäinen yritys jakaa elämä "ihmisiin" ja "eläimiin." Mielestäni tällainen lähestymistapa antaa luontevimman selityksen sille, miksi puheet ovat ristiriidassa tekojen kanssa.

Vaarallisinta miehelle on erehtyä palvomaan romantiikkaa minkäänlaisen "rohkeuden" kustannuksella. Tällöin hän joko päätyy suhteeseen, jossa nainen nääntyy miehisen vastarinnan puutteeseen, tai joutuu muuten pettymään naisista luomaansa kuvaan. Toki on suhteita, joissa mies on onnistunut kiertämään pariutumisen "luonnonvalintaa," mutta pääsääntöisesti hänen tulisi olla sekä kova että tunne-elämältään tasapainoinen.

Harva yksilö kuitenkaan täyttää tätä tilaa, jossa hän olisi sekä rohkeudellaan naisia sytyttävä että samalla hyvä isä. Monen naisen murhe onkin, että heidän on valittava machoilevien ääliöiden ja kädestä talutettavien hissukoiden väliltä. Kumpikaan ei johda tyydyttävään lopputulokseen, vaan monen kohtalona on turhautuminen "sen oikean" etsimisessä.


Miehet ovat kadottaneet "voimannäyttämisen" elementit ja päätyvät hapuilemaan sentimentaalisuuden sekamelskassa. Naiset ovat vastaavasti menettäneet "hyvät isäehdokkaat" eivätkä saa juuri keneltäkään täyttymystä tarpeilleen. Jatkuva huutelu siitä, että "kukaan ei rakasta mua" tai "mä jäin yksinhuoltajaksi" on vain oire siitä, millä tavalla nykytilanne turhauttaa molempia sukupuolia parin etsinnässä.

Tapamme haluta tietynlaisia vastakkaisen sukupuolen yksilöitä ei ole täysin "tahdonalaista," vaan evoluution vuosituhansien aikana meille muodostama funktio. Jos nykyisenlainen "sivistys" on ollut olemassa vain satoja vuosia, on vaikea kuvitella tämän muuttuneen näin lyhyessä ajassa.

Sen sijaan, että likaisimme seksuaalisuuttamme, olisi terveempää terapoida nuoria edes tiedostamaan tämä tukahdutettu ja alitutkittu puoli itsestämme. Ja kenties elämään terveemmin tosiasioiden kanssa. Romanttisen nonsensen aika on ohi. On aika tutkia elävää elämää tieteellisesti ja auttaa ihmisiä sen mukaisesti.