Viranomaissepitysten mukaan koulun pitää antaa eväitä lapsen pärjäämiseen yhteiskunnassa. Tehdäänkö tämä kertomalla, kuinka heinäsirkka sirittää hankaamalla takajalkojaan, tai pänttäämällä Jeesuksen ristiinnaulitsemisvaiheet sataan kertaan? Mihin lapsi oikeasti tarvitsee näitä tietoja, jos häntä ei oikeasti kiinnosta?
Kehtaisin suoraan sanoa, että karttakepin pyörittelystä vain matikka, kielet ja opintojenohjaus ovat oleellisia aineita. Muut aineet voitaisiin jättää ns. toisen asteen murheeksi ja vaihtaa nykyiset uskontotunnit vuoden taloudenhallintakurssiksi. Sen sijaan, että lukioon pääsyn edellytyksenä olisi kymppi kaikista aineista, voitaisiin mitata hakijan motivaatiota opiskeluun esim. testeillä. Ylipäänsä nykyjärjestelmä suosii tahdotonta suorittajaa, jolla on laaja sosiaalinen verkosto.
Minulle peruskoulu tuskin antoi puoltakaan niistä taidoista, joista nyttemmin koen hyötyneeni. Suurin osa pulpetilla istutusta ajasta on verovarojen tuhlausta iltapäiväväsymykseen, jossa kukaan ei jaksa eikä opi mitään. Yläasteella en jaksanut kuunnella opinto-ohjaajan valistuksia CV-luetteloista, sillä kiusaamisen lisäksi opetus oli etäistä teorisointia oman tilanteeni ulkopuolelta. En koennut tarvitsevani niitä tietoja tullakseni ihmisten torjumaksi työpaikoilla ja oppilaitoksissa, sillä huomasin jo tuolloin mystisen kykyni olla epäkiinnostava ja tarpeeton. Tiesin, millaiseen kusetukseen koulun toiminta perustui, enkä siksi vaivautunut hukkaamaan kykyjäni koululaitosten hyväksi, vaan itseäni varten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti