Kehittymiskansiot, portfoliot. Taas näitä väkisin tuputettuja härveleitä, joiden toteutustapaa ei koskaan voi tietää. Sanotaan, että on vapaamuotoista ja sinne päin, MUTTA: kaikki kaatuu aina tekniikkaan. On täysin turhaa ryhtyä toteuttamaan mitään sisältöä, kun ei tiedä tekniikasta yhtään mitään. Vaikka se sisältö olisi sellaista minkä haluaisi portfolioonsa koota.
Kun nyt elämme yhteensopimattomuuksien kulta-aikaa kivikautisessa tietoyhteiskunnassamme, on täysin turhaa ryhtyä yhtään mihinkään. Kun käyttöjärjestelmä vaihtuu niin hupsista keikkaa, työsi on pilalla.
Tiedän jo nyt näin käyvän eikä minua siksi huvita edes ajatella koko asiaa. Enkä siksi voi ymmärtää kouluhenkilökunnan intoa suositella portfolioita, joita ei voi kuitenkaan tehdä niin kuin haluaisi. Aina saa tehdä mukahienoja könttäkompromisseja eikä loppupäässä mikään ole omissa käsissä.
Ja vaikka kaiken voisikin tehdä yhdellä koneella, niin jossain vaiheessa työ, kaikkine siihen rakennettuine vivahteineen, tuhoutuu. En halua tehdä työtä, missä on pienikin riski teknisten ongelmien aiheuttamasta tuhosta. On muulloinkin raivostuttavaa seurata, kuinka moni opetustilanne keskeytyy tai vaikeutuu tietoteknisten vaikeuksien vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti