Tavallisen läppärin käyttäjän tarvitsema levytila ei loppujen lopuksi ole niin suuri, kuin mihin kapasiteettien kasvaminen on houkuttanut. Tietyn pisteen jälkeen yhä suurempi osa muistiin kertyvästä tavarasta on arjen ja vapaa-ajan kannalta täysin turhaa. Paikoin sellaistakin, mikä on vain "unohtunut" levylle mutta jota ei ole tarvinnut ikuisuuksiin.
Mitä enemmän muistitilaa on käytettävissä, sitä pienempi kynnys on siirtää ja imuroida sinne lisää viihdykettä. Oli siis muistin koko mikä hyvänsä, se täyttyy ennen pitkää, ellei tarkkaile käytöstään. Ero pienempien ja suurempien muistien välillä on, että suhteellisesti saman tilamäärän vapauttaminen on suuressa muistissa työläämpää kuin pienessä.
Niinpä muistien kasvaessa tilan riittävyydestä huolehtiminen on vaikeampaa, koska kynnys käyttää tilaa turhuuksiin pienenee. Pahimmillaan muistiin voi jäädä satoja yli kymmenen megatavun kokoisia möhkäleitä, joiden kaikkien seulominen kestäisi ikuisuuden. Muistimäärien kasvaminen onkin pakottanut yhä nopeampien siirtoväylien kehittelyyn, minkä lisäksi mm. kovalevyt rasittuvat yhä kasvavista datamääristä (joka on yksi syy tietokoneiden käyttöiän lyhenemiseen).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti