Jos poikalapsi on temperamentiltaan liian arka tarttuakseen mihinkään uuteen, eikä hänellä ole isää antamassa miehen mallia, on tilanne vakava. Äitikin on vain omaa sukupuoltaan edustava ihminen, ja jos luontainen hoivavaisto pääsee valtaamaan yhteistä elämänkatsomusta, seuraukset ovat pojalle tuhoisat.
Pahinta lienee kuitenkin, jos pojasta kasvaa liian hienotunteinen, jotta hän uskaltaisi koskaan tarttua miesmäisiin tekoihin. Silloin hänestä jää veltto ja tylsä seurustelukumppani, joka ei tarjoa naiselle tämän mieheltä sisimmässään odottavaa machoilua. Erityisesti tilanne vahingoittaa miestä itseään ilman, että hän olisi äänestämällä saanut valita vanhempiaan.
Sikiöllä ei ole äänioikeutta
Vielä enemmän minua kuitenkin häiritsee luuseriksi leimaaminen tilanteessa, jossa miehenalku ei todellakaan ole tiennyt epäinhimillisen kovista pärjäämisen vaateista (ja jossa häntä on vastentahtoisesti harhautettu "pumpulikasvatuksella"). Mutta koska oletusarvoisesti ihmiset ovat itsetunnottomuutensa heikoimpien niskaan ulostavia juntteja, joiden aivokapasiteetti riittää vain loukkausten pyhittämiseen, en heiltä kummempaa voisi odottaakaan.
Ne hyvää tarkoittavat äidit, joiden mies on ("yllättäen") ottanut ritolat juuri ennen synnytystä, tuottavat tahtomattaan kykenemätöntä miessukupolvea. Biologinen isä on todennäköisesti ollut luonnevaurioinen, mahtipontisin elein käyttäytyvä gorilla, joka sai äidin vakuttuneeksi lastenteon kannattavuudesta. Näitä tapauksia riittää pilvin pimein, ja niistäkös saadaan hyvän miehen malli pojille?
Vain sairas mies kelpaa?
Lienee kaiketi hyväksytyintä olla epäempaattinen lihaskimppu. Alimpaan kastiin jäävät vastentahtoisesti luusereiksi kasvatetut. Mutta haluaisin yhä painottaa, ettei "luuseriksi" jääminen ole tahdosta kiinni, ja että kaikki leimaaminen ei siksi voi olla oikein. Vaikka ongelmaksi jäisikin vain "huono naismenestys," pitäisi silti malttaa ajatella, saavatko pojat oikeasti juuri heille aikuisiällä optimaalista roolimallia. Tai sitä, kuinka myös arkoja poikia voitaisiin miehistää ilman, että heidän itsetuntonsa romuttuisi.
Valitettava totuus kuitenkin on, että miehiltä on totuttu odottamaan vain sairasta ja kieroutunutta käytöstä. Tämä nykyinen ihmisten keskuudessa välittyvä miehen malli ei ole paras mahdollinen, koska rohkeudestaan huolimatta luonnevaurioinen kehittää usein ympärilleen sielullisia ongelmia.
"Täydellinen mies"
Ihanteellinen, ns. hyvä mies, osaisi olla yhtä aikaa "äijämäinen" mutta myös valmis kasvattamaan. Pojat tarvitsisivat kipeästi luotettavan ja kannustavan isähahmon, sillä vain miesten seurassa he voivat oppia toimimaan ja käyttäytymään kuten mieheltä odotetaan. Miehen pitää kasvaa mieheksi, tai muutoin hänestä jää rajoittunut ja katkeroitunut hylkiö.
Ylikiltit miehet eivät vain sytytä, piste. Kiltteys voi toki olla herttaista, mutta miehen on oltava parisuhteen ja perheen järkkymätön tukiranka, eli hänen on uskallettava myös tarttua härkää sarvista. Perheen kestävyyden kannalta hänen minänsä tulee silti olla tarpeeksi vakaa parisuhteen emotionaalisille ulottuvuuksille. Muutoin jälkikasvummekin muodostavat näitä uusia, sisältä hajonneita näennäisesti täydellisiä perheitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti